Kun esimerkiksi taloyhtiöön rakennetaan sähköautojen latausinfra, yksi tärkeimpiä seikkoja on saada kohdistettua sähköautojen lataamisesta syntyvät juoksevat kustannukset juuri lataajille. Usein tämä edellyttää latausinfralle omaa, muusta kiinteistön sähkönkäytöstä erillistä sähköverkkoyhtiön mittaria.
Vaikka kaikki on tehty hyvin ja oikein, törmättään silti usein tilanteeseen, jossa latausasemien MID-hyväksyttyjen kulutusmittarien summa ei täsmääkkään täysin latausinfraa syöttävän sähköverkkoyhtiön mittarin lukemaan.
Kyse ei ole virheestä, vaan taustalla on useampikin looginen tekijä, jotka voidaan huomioida lataajilta perittävässä kulutusperusteisessa veloituksessa.
Latausasemien tyhjäkäyntikulutus
Yleensä latausasemien kulutusmittarit mittaavat vain sähköautoon ladatun energian, mutta eivät latausaseman omaa ”tyhjäkäyntikulutusta”, joka koostuu esimerkiksi latausaseman; merkkivalosta, tiedonsiirrosta, itsediagnostiikasta yms.
Latausasemasta riippuen tyhjäkäyntikulutus voi siis olla parista watista aina noin 10 wattiin asti. Viiden watin tyhjäkäyntikulutus tarkoittaisi vuodessa 43,8 kWh kulutusta per latausasema, joka näkyy sähköverkkoyhtiön kulutusmittauksessa, mutta ei latausaseman omassa kulutusmittauksessa.
Mittareiden mittaustarkkuus
Laskutuskäyttöön soveltuvilta sähköenergiankulutusmittareilta vaaditaan tarkkuusluokkaa B eli tarkkuuden on oltava +/- 1 %.
Kun sekä latausasemien kulutusmittarit, että sähköverkkoyhtiön mittari ovat samaa tarkkuusluokkaa voi (aivan sallittu) heitto olla siis teoriassa 2 %. Käytännössä, etenkin useamman latausaseman kokonaisuudessa, ero jää tuota pienemmäksi.
Syöttökaapeleiden tehohäviö
Aina sähkön kulkiessa johdinta pitkin, syntyy itse johtimessa tehohäviötä. Sähköverkkoyhtiön mittari sijaitsee yleensä taloyhtiön sähköpääkeskuksessa tai sähköautojen latausasemien syöttökeskuksessa ja matkaa autopaikoille voi olla useita kymmeniäkin metrejä.
Syöttökaapelin tehohäviö voisi keskimäärin olla luokkaa 2-3 %.
Esimerkiksi 50 metrin pituisessa 4×2,5+2,5 mm² maakaapelissa aiheutuu 11 kW latausteholla n. 0,28 kW (2,5 %) tehohäviö kaapelin pysyessä 20 °C lämpötilassa ja 0,34 kW (3 %) kaapelin lämpötilan ollessa 70 °C.
Latausinfran muut kulutuskohteet
Usein osaksi latausinfraa asennetaan esimerkiksi kuormanhallinnan mittaus, verkkokytkimiä ja reititin/modeemi tiedonsiirtoa varten. Nämäkin näkyvät sähköverkkoyhtiön mittauksen kokonaiskulutuksessa, mutta eivät latausasemien kulutusmittareilla.
Johtopäätökset
Käytännössä latausasemien kulutusmittareiden summan ja sähköverkkoyhtiön mittarin lukeman välinen ero riippuu erityisesti latausmääristä.
Jos autoja ladataan paljon, latausasemien tyhjäkäyntikulutuksen ja sitä kautta kokonaishäviöiden suhteellinen osuus jää pieneksi. Jos lataaminen on vähäisempää, sama tyhjäkäyntikulutus korostuu.
Tämän vuoksi muutaman prosentin, ja vähäisellä käytöllä jopa 5–10 %:n suuruinen ero voi olla teknisesti täysin normaalia ilman, että kyse on virheestä tai väärästä laskutuksesta.
