Taloyhtiöissä oletetaan usein, että sähköautojen latausinfran rakentaminen edellyttää uutta sähköliittymää. Useimmissa taloyhtiöissä näin ei kuitenkaan ole.
Oletukset kantavat usein päätöksentekoon asti, vaikka sähköverkkoyhtiöltä saisi helposti tiedot nykyisen sähköliittymän kuormituksesta ja vapaasta kapasiteetista. Moni sekoittaa myös sähköliittymän ja sähköverkkoyhtiön mittauksen toisiinsa.
Tässä artikkelissa kerromme, milloin uusi sähköliittymä on perusteltu ja milloin ei.
Uusi sähköliittymä vs. sähköverkkoyhtiön mittaus – kallis väärinymmärrys
Sähköautojen lataamisen juoksevien kustannusten jakamiseksi on selkeintä, että taloyhtiön latausinfra on oman sähköverkkoyhtiön mittauksensa takana, muusta kiinteistösähköstä, kuten pihavalaistuksesta, yhteisösaunasta sekä lämmitysjärjestelmästä erillään.
Tämä on seikka, jonka vuoksi taloyhtiöön saatetaan hankkia uusi sähköliittymä aivan turhaan. Samat hallinnolliset edut eli oma sähköenergialasku sekä sähkönsiirtolasku vain latauksista voidaan saavuttaa yhtälailla lisäämällä uusi sähköverkkoyhtiön mittaus eli käyttöpaikka nykyiseen sähköliittymään.
Erona on se, että uusi sähköliittymä maksaa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja, kun taas uuden sähköverkkoyhtiön mittauksen lisääminen on parhaimmillaan ilmaista. Pahimmillaankin kyse on vain muutamasta satasesta osana sähköautojen latausinfran rakentamisen kustannuksia.
Yhden sähköliittymän takana voi siis olla useampia sähköverkkoyhtiön mittareita. Onhan siellä nykyiselläänkin useimmiten oma mittari jokaiselle asunnolle ja oma mittarinsa taloyhtiön ”kiinteistösähkölle”. Aivan yhtä lailla nykyiseen liittymään voidaan lisätä sähköverkkoyhtiön mittaus latausinfraa varten.
Tutustu tarkemmin taloyhtiön sähköjärjestelmän rakenteeseen tekstinä tai videolta.
Muista mahdollisuus kytkeä latauspisteet asuntojen sähkösopimusten taakse.
Osassa taloyhtiöistä autopaikat ovat asunto-osakkeiden hallinnassa. Tällöin latauspisteet on mahdollista kytkeä kunkin asunnon sähkömittarin taakse, jolloin jokainen maksaa latauskustannuksensa oman asuntonsa sähkölaskulla. Tämä mahdollisuus menetetään, mikäli latausinfraa varten otetaan erillinen sähköliittymä.
Sähköliittymän perustietojen ja vapaan kapasiteetin selvittäminen
Latausinfran suunnitteleminen tai jo karkeakin esiselvitys pitäisi aina aloittaa taloyhtiön sähköliittymän perustietojen sekä toteutuneen kuormituksen selvittämisellä.
Sähköverkkoyhtiöltä saa pyydettäessä maksutta (sähkömarkkinalain määräämä tehtävä, joka sisältyy siirtohintoihin) tiedot sähköliittymästä, kuten liittymän koon, liittymiskaapelin tyypin ja koon sekä voidaanko sähköliittymää kasvattaa ko. liittymiskaapelia pitkin. Lisäksi sähköverkkoyhtiöltä saa koko sähköliittymän tuntikulutukset.
Usein pelkästään vuoden suurimman tuntikulutuksen tarkastelu paljastaa, että nykyisessä sähköliittymässä on riittävästi kapasiteettia sähköautojen lataukselle. Monessa taloyhtiössä vapaa kapasitetti vuoden suurimman tuntikulutuksen aikaan jättää vielä 3-6 kW:n lataustehon kaikille autopaikoille, vaikka poikkeuksia toki on molempiin suuntiin.
Jos vapaa kapasiteetti vuoden suurimman tuntikulutuksen aikana olisi tuota tiukemmalla ei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. Korkea kulutushuippu voi koskettaa vain muutamaa vuoden 8 760 tunnista. Joskus sen syyksi paljastuu esimerkiksi julkisivuremontissa käytetyt koneet ja laitteet. Eli toiminta, joka toistuu vain kerran-pari vuosisadassa. Tuloksia kannattaa aina tutkia asiantuntijan kanssa, etenkin jos vapaa kapasiteetti huipputehon perusteella tuntuu olevan tiukalla.
Milloin uusi sähköliittymä on oikeasti tarpeen?
Vaikka uutta sähköliittymää ehdotetaan usein turhaan ratkaisuksi sähköautojen lataamiseen taloyhtiöissä, on joitain tilanteita, jolloin se on oikeasti paikallaan oleva ratkaisu.
Vanha ja huonokuntoinen sähkölaitteisto
Aika-ajoin tulee vastaan 1950- ja 1960-luvulla rakennettuja taloyhtiöitä, joissa ei ole vielä tehty sähkösaneerausta. Sähköverkkoyhtiöltä saadut sähköliittymän tuntitehotiedot voivat näyttää, että vapaata kapasiteettia latauksille olisi, mutta paikan päällä tehtävän havainnoinnin myötä käy selväksi, että sähkölaitteiston kuormitusta ei voida nostaa.
Hyvä esimerkki tästä on vanhat öljy-paperivaippaiset liittymiskaapelit, joissa eristeenä toimii öljytty paperi ja päällä on teräsarmeeraus. Usein liittymiskaapelin kohdalla sähköpääkeskushuoneen lattialla näkyy kaapelista ulos tihkunutta öljyä. Tällainen kaapeli voi nykyisellä kuormituksella kestää vielä pitkäänkin, mutta kasvava kuormitus lämmittäisi kaapelia ja kiihdyttää eristeenä toimivan öljyn vuotamista ulos kaapelista. Lopulta seuraa oikosulku.
Kunnon ja rakennustapansa puolesta 1970-luvun jälkeen rakennetut sähkölaitteistot ovat yleensä riittävässä kunnossa sähköautojen latausinfran liittämistä varten, mutta tilanne pitää aina arvioida asiantuntijan toimesta tapauskohtaisesti.
Uuden liittymispisteen ja pysäköintipaikan sijoituksista riippuen latausinfra voi olla edullisempaa perustaa uuden sähköliittymän avulla, kuin uusia liittymiskaapeli ja sähköpääkeskus vain latausinfran rakentamista varten. Taloyhtiön kannattaa kyllä tarkastella myös mahdollisuutta päivittää ainakin olemassa oleva liittymiskaapeli sekä sähköpääkeskus latausinfran rakentamisen yhteydessä. Lähitulevaisuudessa se tulee todennäköisesti joka tapauksessa eteen.
Nykyisen sähköliittymän kapasiteettia halutaan varata muuhun käyttöön
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa taloyhtiön autopaikat ovat erillisiä autopaikkaosakkeita ja taloyhtiö valmistautuu siirtymään kaukolämmöstä maalämpöön. Latausinfra hyödyttäisi vain autopaikkaosakkeita, kun taas lämmitysjärjestelmä on kaikkien osakkaiden yhteinen asia. Tällöin voisi olla perusteltua edellyttää latausinfraa rakennuttavaa osakasvähemmistöhanketta hankkimaan erillinen sähköliittymä latauspisteitä varten siten, että hankintakustannukset jaetaan autopaikkaosakkeiden kesken.
Etäisyydet ja maasto
Joskus voi tulla vastaan tilanne, jossa taloyhtiön sähköpääkeskus sijaitsee suuren tontin toisella laidalla pysäköintipaikkoihin nähden. Mikäli sähkön tuominen sähköpääkeskukselta pysäköintipaikoille edellyttäisi esimerkiksi paljon asfaltin tai pihakivetyksen purkua ja ennallistamista, voi sähköverkkoyhtiön liittymähinnastosta riippuen olla kustannustehokkaampaa hankkia erillinen sähköliittymä, jos liittymispiste sijoittuisi heti pysäköintialueen reunaan.
Vapaata kapasiteettia ei yksinkertaisesti ole
Vaikka taloyhtiöiden sähköliittymistä löytyy useimmiten kohtuullisesti tai jopa runsaasti vapaata kapasiteettia sähköautojen lataamista ajatellen, poikkeuksiakin on. Tyypillinen tilanne on kaukolämmöstä maalämpöön siirtynyt taloyhtiö, jossa sähköliittymään tai sähköpääkeskukseen ei ole mitoitettu lainkaan varoja lämmitysmuodonmuutoksen yhteydessä. Joskus liittymän koko on jäänyt turhan tiukaksi jo pelkkää lämmitysjärjestelmän sujuvaa käyttöäkin ajatellen.
Tällaisessa tilanteessa tulkintaa ei kuitenkaan saa tehdä pelkän vuoden suurikulutuksisimman tunnin perusteella, vaan on tärkeää tarkastella liittymän kuormitusta ja vapaata kapasiteettia hieman pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi varaavalla sähkölämmityksellä varustetuissa rivitaloyhtiöissä huippukuormitus näyttää herkästi olevan lähellä liittymän enimmäiskapasiteettia, mutta tilanne kestää vain parin-kolmen tunnin ajan öisin, kun kaikkien asuntojen lämminvesivaraajat kytkeytyvät samaan aikaan päälle. Kaikkina muina vuorokauden tunteina vapaata kapasiteettia sähköautojen lataamiseksi voi olla riittävästi.
Vastaava tilanne voi olla esimerkiksi alle 100 % tehopeitolla mitoitettu maalämpö, jossa sähkökattilalla tehtävä lisälämmitys nostaa kuormituksen liittymän mahdollistamaan maksimiin, mutta tällainen tilanne saattaa toteutua vain muutamana tuntina koko vuoden aikana.
Tutustu myös miten dynaaminen kuormanhallinta auttaa hyödyntämään taloyhtiön sähköliittymän vapaata kapasiteettia.
Tai lue, mitä taloyhtiön latauskartoituksessa tulisi selvittää.
