Toteutimme mielestäni tähän asti yhden haastavimmista kohteistamme Espoolaiseen paritaloyhtiöön. Paneudun hetken kuluttua tarkemmin siihen, mikä kohteesta teki haastavan, mutta annetaan ensin taloyhtiön yhteyshenkilön, hallituksen jäsenen, Mikko Suomisen kertoa näkemyksensä lopputuloksesta:
”Energiavahti Oy toteutti taloyhtiöömme sähköautojen latausasemien asennusprojektin. Dynaamisen kuormanhallinnan avulla saatiin kaikille halukkaille 11kW tehoinen latausasema omaan autokatokseen, joka on heti asunnon vieressä. Tämä oli erittäin kustannustehokas tapa toteuttaa riittävän tehokas ja turvallinen mahdollisuus auton lataukseen, jonka sähkönkulutus veloitetaan suoraan asukkaan omalla sähkösopimuksella. Energiavahti Oy suoritti projektin mallikkaasti. Tarjous oli selkeä ja toteutus suunnitelmien mukainen. Erityismaininnan Energiavahti Oy ansaitsee laadukkaasta ja nopeasta kommunikaatiosta koko projektin aikana. Ja heitä on helppo suositella vastaaviin projekteihin.”
– Mikko Suominen, hallituksen jäsen, Asunto Oy Espoon Vuorenhaltia
Kiitän Mikkoa saamastamme palautteesta, jämäkästä projektin koordinoinnista taloyhtiössään sekä toimivasta ja hyvästä komunikaatiosta myös meidän suuntaan.
Itse projektiin lähdemme paneutumaan tavalla, jolla itsekin käytännössä aloitan jokaiseen kohteeseen perehtymisen eli katsomme karttakuvaa:
Kuvasta nähdään, että kyseessä on yhdeksän toisistaan erillään olevaa paritaloa. Sähköpääkeskus sijaitsee tontin länsilaidalla (suunnilleen Vuoriharjuntie 40 karttamerkin kohdalla) olevassa huoltorakennuksessa.
Olen kuvannut sivustollamme kaivettavien latausprojektin autopaikkakohtaisia hintoja ja useiden kymmenienkään paikkojen kohteissa hintaa ei kyllä saa painettua alle kolmen tonnin siten, että parkkipaikoilla olisi toimivat 11 kW latausasemat, vaikka autopaikat olisivat kootusti vierekkäin yhdellä parkkipaikalla. Mitä se sitten enää kustantaisikaan, kun alettaisiin kaivaa asuntojen katoksissa oleville autopaikoille uusia kaapeleita. Tulisihan siinä kaivuu- ja kaapelointimatkaa autopaikkaa kohden monin kerroin enemmän.
Se on kuitenkin tapa, millä moni tarjoaja lähtee tällaistakin tapausta ratkaisemaan ja asiakas saisi vielä kaupan päälle operaattorin laskutuspalvelun kuukausimaksuineen!
Voidaanko kaivuulta välttyä latausasemaprojektissa?
Tässä tapauksessa voimme.
Saatuani käsityksen siitä, että taloyhtiön tavoite olisi 11 kilowatin latausaseman mahdollistaminen jokaiselle asunnolle pääsin ”pyöräyttämään Carunarulettia” eli hyödyntämään sähköverkkoyhtiöllä olevaa tuntimittausdataa kohteen sähkönkulutuksesta. Verkkoyhtiö taltioi kaikkien sähkömittarien kulutuksen tunneittain eli sitä kautta saa käsityksen paljonko suurin tuntikohtainen kulutus yhtiössä on. Taloyhtiön sähkölaitteiston osalta voidaan hyvällä omallatunnolla puhua oikeastaan toteutuneesta huipputehosta, sillä niissä ei tyypillisesti ole liittymän kokoon verrattuja suuria yksittäisiä kuormia, jotka vaikuttaisivat huomattavasti tuntia lyhyemmän ajan.
Parin viikon odottelun jälkeen saan verkkoyhtiöltä tiedot, joista selviää, että Vuorenhaltialla on 3×160 A eli 110 kW sähköliittymä ja sen tuntitehohuippu on ollut 39 kW.
Asuntoja syötetään 3×25 A varokkein eli niille on siirrettävissä enintään 17,3 kW teho.
Tässä kohtaa on hyvä huomioida melko yleinen harhakäsitys, että jokainen asunto voisi ottaa tuon 17,3 kW.
Taloyhtiön sähköliittymää ei koskaan ole mitoitettu sen mukaisesti, että jokainen asunto ottaisi saman aikaisesti huipputehonsa. 17,3 kW tekisi 311 kW eli lähes kolme kertaa sen mitä sähköliittymä kestäisi.
Suurin asuntokohtainen tehohuippu oli 8 kW, joka vastannee (ei sähköllä lämmitetyssä ) asunnossa tilannetta, jolloin sauna on päällä ja samaan aikaan nakit ja ranskalaiset paistuvat uunissa lisättynä muilla pienemmillä elektronisilla laitteilla.
Tässä vaiheessa yleinen haaste etenemisessä on se, että emme saa tänä päivänä olemassa olevalla tekniikalla tehtyä kuormanohjausta, joka:
-Toimisi langattomasti eli tehomittauksen tieto välittyisi latausasemille ilman kaivamista
-Toimisi kaksiportaisesti eli latausaseman kuormanohjaus pystyy huomioimaan sekä asunnon, että liittymän tehon.
Jollain operaattorilla saattaisi olla tähän ratkaisu, mutta siitä saa sitten pulittaa loputtomiin kuukausimaksuja.
Esimerkiksi WALLe:lla onnistuu langaton kuormanohjaus, mutta vain yhdessä portaassa ja GARO:lla taas kaksiportainen kuormanohjaus, mutta kaikkien laitteiden välille tarvitaan tiedonsiirtokaapelit.
Näillä tiedoilla oli aika kartoittaa kohde, minkä kautta kävi selväksi, että kohteen sähköliittymä on korotettavissa kokoon 3×250 A pelkällä liittymismaksun erotuksella, joka tässä tapauksessa oli 5330 €. ARA:n tuen jälkeen siitä tulisi alle 150 € per asunto.
Ratkaisu löytyy
Se mahdollisti meille ratkaisun, jossa liittymän kokonaiskuormitus voidaan huomioida matemaattisesti siten, että latausasema mittaa asuntokohtaista tehoa. Latausasema saa ottaa 11 kW tehon ja alkaa pudottaa sitä heti, kun asunnossa käytetään sähköä muuhunkin. 3×160 Ampeerin liittymä olisi tällä asuntomäärällä ollut liian pieni eli luonut liian ison riskin liittymän päävarokkeen ylikuormittumisesta.
Tosiasiassa tämän matemaattisen mallin mukaan 16/18 asunnossa voi olla samanaikaisesti tuo 11 kW teho käytössä, mutta edes tuo määrä yhtäaikaisia latauksia noin suurella asemakohtaisella tehonsyötöllä on tilanne, jota ei käytännössä voi sattumalta tulla, vaan se pitäisi jo tietoisesti järjestää.
Tässä vaiheessa oli siis selvää, että kaivinkone saisi pysyä toisella työmaalla.
Ja muuten… Taloyhtiön kustannukset tälle kaikelle olivat tähän mennessä kokonaiset 0 €.
Joku ”ulkopuolinen asiantuntija” olisi ehkä kiskaissut tästä jokusen tonnin, jos olisi ylipäätään tällaiseen esitykseen päätynyt?
Taloyhtiön päätöksenteko tällaisessa latausasemahankkeessa
Taloyhtiön tahtotila oli toteuttaa latausmahdollisuus taloyhtiön hankkeena, mutta kuitenkin siten, että kaikkien ei ole pakko osallistua siihen.
Yleensähän yhtiökokouksen yksinkertainen enemmistöpäätös riittää päättämään asiasta kaikkien osakkeenomistajien puolesta, mutta tunnustan tässä tietoni vajavaisuuden. En ole täysin varma onko se mahdollista silloin, kun uutta järjestelmää asennetaan asuntojen sisällä. Olen kuullut tähän toisistaan poikkeavia kantoja.
Joka tapauksessa laadin tarjouksen, jossa hinta oli per asunto ja hinnat voimassa, mikäli toteutus tehtäisiin vähintään kymmeneen asuntoon taloyhtiön hankkeena.
Yleensä taloyhtiöissä asunnot ovat riittävän saman kaltaisia, että voidaan antaa yksi hinta per asunto, mutta Vuorenhaltiassa jaoin asunnot neljään eri hintaryhmään, koska asunnon ryhmäkeskuksen sijainti ja sitä kautta sisätiloissa tehtävä kaapeloinnin määrä vaihtelivat merkittävästi asuntojen välillä.
Hinnaksi muodostui asunnosta riippuen 2216 € – 2452 €, jolla latausasema mm. kuormanohjauksella varustettuna oli täydessä käyttökunnossa unohtamatta käyttöönottotarkastuspöytäkirjaa ja muita loppudokumentteja.
Eli tehokas, turvallinen ja taloyhtiön kokonaisuutena huomioon ottavassa projektissa latausasema hieman reilulla tonnilla per asunto, koska ARA:lta tuli avustusta puolet projektin kustannuksista.
Mikon ja muun hallituksen vietyä päätöksentekoprosessin yhtiökokouksessa läpi pääsimme vahvistamaan sopimuksen, jonka mukaan tehtäväksi tuli 17 asuntoa eli vain yksi osakas päätti olla osallistumatta projektiin. Lisäksi yksi asunto otti muun toteutuksen, mutta jätti varsinaisen latausaseman hankinnan tulevaisuuteen.
Asennukset asuntojen sisällä
Oman haasteensa muodostaa aina asentaminen asutuissa asunnoissa, etenkin kun kyse on uudehkoista ja hyväkuntoisista.
Kaapelit joudutaan asentamaan pääosin pinta-asennuksena ja niiden vaikutus asuntoon on erittäin subjektiivista. Vaikka ne tekisi kuinka siististi se ei silti vastaa tasaista, valkoista seinää.
Tein parhaani jo tarjousvaiheessa kertoakseni mistä on kyse ja annoin kuvin esimerkit materiaaleista, joita pinta-asennuksessa tultaisiin käyttämään.
Yksi osakas halusi kuitenkin vetäytyä hankkeesta nähtyään konkreettisesti muissa asunnoissa pinta-asennukset. Vaikka sopimus oli jo tehty, niin projektipäällikkömme Tomi Peltonen totesi, että kenenkään asuntoon emme väkisin latausasemaa asenna ja hyvitimme sen osuuden kokonaisuudessaan sovitusta urakkasummasta.
Muuten lopputulokseen oltiin kaikkiaan erittäin tyytyväisiä.
Sittemmin olen mm. Asunto Oy Espoon Vuorenhaltian sekä toisen saman kaltaisen kohteen As Oy Helsingin Tritonin jäljiltä tehtnyt vielä tarkemman kertomuksen pinta-asennuksista, josta voi tutustua tarkemmin asennusjälkeemme:
https://evlataa.fi/sahkoauton-latausaseman-kaapeli-pinta-asennuksena/
Dynaaminen kuormanohjaus käytönnössä
Valmiina sähköautojen vallankumoukseen.
Mitä taloyhtiölle sitten konkreettisesti tuli:
-Latausjärjestelmä, jossa kunkin latausaseman sähkö maksetaan asunnon sähkölaskulla.
-Latausjärjestelmä, joka varmasti täyttää edes kuusi tuntia yössä nukkuvien säännölliset ajotarpeet.
-Latausjärjestelmä, jossa on otettu huomioon taloyhtiö kokonaisuutena.
Hallitus ei ole siis luonut itselleen tai seuraajilleen vuosia kestävää projektia,
jossa asiaan palattaisiin aina, kun joku osakas haluaisi ryhtyä lataamaan.
(Pari asuntoa jäi toteutuksen ulkopuolelle, mutta niidenkin osalta on nyt selkeät määrittelyt,
mitä pitää tehdä, jos ja kun joskus sähköauton kotilataus tulee tarpeelliseksi.)
-Kun tätä kirjoitusta jaetaan somessa, niin joku kitupiikki toteaa varmasti tähänkin, että ratkaisu oli kallis.
Jos en ole itse mukana keskustelussa, niin lupaattehan kysyä häneltä, että mihin ihmeeseen verrattuna?
Aloitin Mikon sitaatilla ja kiittäen, että saimme olla toteuttamassa tällaista järjestelmää lopetan myös lainaamalla Mikkoa lausahduksella, jolla pääsen taas kerran todistelemaan, että siinä muna-kana vertauksessa taloyhtiö on kyllä enemmän kanan ja sähköautot munan roolissa, vaikka toki aluksi tarvitaankin yksi tai muutama sähköautoilusta kiinnostunut avainhenkilö, jotka rehdillä ja avoimella, mutta innostuneella toiminnallaan vievät koko taloyhtiön kuvaa tulevaisuudesta suuntaan, joka itselleni on hyvin selkeä:
”Terveiset täältä Vuorenhaltiasta! Latausasemat toimii kuin kello ja lisää sähköautoja näyttää hiipivän pihalle.”
P.S. Taloyhtiön sähköjärjestelmä
